Jaloihin lehtipuihin luettava punatammi
menestyy maamme lounais- ja eteläosissa, kunhan kasvupaikka valitaan huolella.
Pohjoisamerikkalainen punatammi (
Quercus rubra) on saanut nimensä lehdistön syysvärin mukaan. Punainen ruskaväri vallitsee nuorissa puissa; vanhoissa se voi olla myös ruskeasävyinen, oranssi tai jopa keltainen. Ruskan voimakkuus vaihtelee säiden ja kasvupaikan mukaan. Kuten kasveilla yleensä, sävyt syvenevät mitä aurinkoisempi ja kuivempi kasvupaikka on. Lehti eroaa myös muodoltaan tutummasta metsätammesta (
Q. robur), sillä punatammen lehden liuskat ovat teräväkärkiset.
Vanha punatammi on hyvin tukevaoksainen ja latvukseltaan tavallisesti kapeanpyöreä. Runko on harmaa ja joko sileä tai matalauurteinen. Sen vaaleanpunaruskeaa puuainesta arvostetaan Pohjois-Amerikassa. Puu on painavaa, kovaa, vahvaa ja karkeaa ja sopii huonekaluihin ja muihin sisätilojen rakenteisiin.
Punatammi ei ole yhtä talvenkestävä kuin metsätammi, joka menestyy koko Etelä-Suomessa. Suomen puu- ja pensaskasviossa punatammen menestymisvyöhykkeeksi on ilmoitettu (I) eli laji talvehtii vain I-vyöhykkeen parhaimmilla kasvupaikoilla.
Heikko talvenkestävyys saattaa johtua punatammen taimien liian eteläisistä ja/tai mereisistä alkuperistä. Punatammen levinneisyysalue Pohjois-Amerikassa on niin laaja, että todennäköisesti Suomen oloihin löytyisi kestävämpiäkin siemenalkuperiä. Pohjoisimmat esiintymät sijaitsevat Kanadan kaakkois- ja Yhdysvaltain koillisosassa suurten järvien alueella, eteläisimmät punatammimetsät kasvavat Georgiassa.
Ihanneoloissa punatammi voi elää jopa 500-vuotiaaksi. Suomessa ne ovat vanhoina tyypillisesti vain 10–20 metriä korkeita, mutta Pohjois-Amerikan sekametsissä punatammi kasvaa suorarunkoisena noin 28 metriä korkeaksi – ennätyssuuret puut ovat 43-metrisiä! Runko voi olla läpimitaltaan 50–100 senttiä. Avoimella paikalla puista ei tule yhtä korkeita kuin metsässä.
Arka puu
Kotiseudullaan punatammet kasvavat enimmäkseen runsasravinteisilla, vain lievästi happamilla mailla. Komeimmat puut kehittyvät ilmavilla lehtomailla vesistöjen varrella. Sekä sateen jälkeen nopeasti kuivahtava, kuohkea kasvualusta että pienilmastoa lämmittävä vesistö estävät hallatuhoja ja auttavat puuta talvehtimaan, mikä on erityisen tärkeää Suomen verrattain kylmässä ja mantereisessa ilmastossa. Myös maaperämme on niin hapanta, että punatammen kasvualusta kannattaa kalkita reilusti. Kalkitus edistää ravinteiden ottoa maasta.
Jotta latvuksesta kehittyisi tuuheaoksainen ja rungosta tukeva, punatammen tulisi kasvaa avoimella paikalla. Aurinkoinen paikka on myös lämmin. Toisaalta talvella kovin avoin kasvupaikka voi olla tuhoisa ilmastollisesti aralle punatammelle. Etenkin nuori puu tarvitsee suojaa keväthalloilta ja viimalta. Punatammen taimen voi istuttaa vaikkapa metsän reunaan tai rakennusten ympäröimälle pihalle. |
Teksti ja kuva: Ella Räty
