Enkelinpasuunoita ja jumalten kukkia

Meteorologi Visa Salojärvi suosii savimaatontillaan helppoja kylvökukkia ja ruukkuistutuksia.

teksti: piia reinikainen, kuvat: heli hirvelä

Puutarhaharrastukseni alkoi jo nuorena, kun hyörin äidin mukana vihannesmaalla. Vanhempana sain oman palstan ja myöhemmin ostin itse siirtolapuutarhamökin. Kun hankimme puolisoni kanssa tämän paikan 15 vuotta sitten, pihapiiri oli valitettavan huonossa kunnossa. Vuosien myötä olemme uusineet lähes kaiken muutamaa suurempaa puuta lukuun ottamatta.

Tontti on valoisa, suoraan etelään päin, ja vain pohjoisrajalla on metsää. Maaperä on puolestaan haasteellinen, kaivoselosteen mukaan noin yhdeksän metriä pelkkää savea. Aluksi hankimme toiveikkaina omena- ja luumupuita, mutta ne viihtyvät huonosti ja pudottavat sekä kukkia että raakileita. Olemme parantaneet maata vuosikausia ja kasvimaalla jopa liioittelimme tuhkan kanssa, sillä maanäytteen mukaan multa alkaa olla jo liiankin emäksistä!

Talon ympärillä oleva piha-alue on käytännössä soraa, joten suosimme ruukkuistutuksia. Ruukkuja on helppo siirtää varjoon, aurinkoon, näkösälle ja kukinnan päätyttyä pois paraatipaikalta. Viime kesänä meillä oli orvokkeja, kesäleimua, petunioita, begonioita, tsinnioita, markettaa, ahkeraliisaa, koristetupakkaa, samettikukkaa sekä verenpisaroita. Kasvatamme ruukuissa myös klematiksia ja ruusuja, jotka talvetetaan maakellarissa.
xx

Ruukkuistutusten lisäksi minun vastuullani on muutama perennapenkki. Erityisesti pidän jumaltenkukasta, kevätruusuleinikistä ja erikoisista aasialaisista liljoista. Vajaa vuosikymmen sitten osallistuin Kotipuutarha-lehden raatiin, joka valitsi Suomen kauneinta pihaa. Palkkioksi toivoin ammattilaisten vinkkejä perennapenkin kasvivalintoihin. Sen suunnitelman mukaisia kasveja on penkeissä edelleen, ja jotkut, kuten purppurapunalatva ja piikkiputki, ovat viihtyneet vähän liiankin hyvin. Penkeistä löytyy myös kurjenmiekkoja, komeamaksaruohoa, syysleimua, päivänliljoja, kevätkaihonkukkaa, pähkämöä, kurjenpolvia, kesäkulleroa ja kuolanpioni. Piiskuista ja astereista en niinkään pidä, sillä syyskukat merkitsevät minulle kesän loppumista.

Kasvimaamme oli viime kesän kesannolla, ja muutoinkin kasvatamme siellä enimmäkseen kylvökukkia. Tuoksuherne ja krassi ovat ehdottomia suosikkejani. Lisäksi pidän kehäkukista, leijonankidasta, ruiskukasta, samettikukista ja kosmoskukista. Juureksista kylvän yleensä vain porkkanaa, punajuurta ja retiisiä sekä yrteistä tilliä, persiljaa ja basilikaa. Raparperi, maa-artisokka ja lipstikka kasvavat mukavasti itsekseen ilman sen kummempaa hoitoa. Tässä kohtaa haluan kyllä sanoa, että kasvatamme kaikkea harrastuksen, emme niinkään sadon vuoksi. Itse asiassa olisimme ihan hätää kärsimässä, jos kaikista hyötykasveista tulisi kunnon sato. Emme juurikaan säilö mitään, mutta onhan se mukava syödä tuoreeltaan oman maan antimia.

Matkoilla puutarhaharrastus kulkee myös mukana, ja minusta on hauskaa ostaa matkamuistoiksi siemeniä, sipuleita ja taimia. Kerran toin verenpisaroita Lontoosta. Niitä myytiin puutarhamyymälässä hyvin pieninä, 24 taimen kennolevyissä, ja koko levy maksoi vain reilut pari puntaa! Tallinnaan menen toisinaan keväisin autolla ihan sitä varten, että tuon sieltä kesäkukat tullessani.

Hoidamme puutarhaamme vanhan kiinalaisen sananlaskun mukaan: ”Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää”, eli jos laiskuus iskee, niin rikkaruohot saavat jäädä kitkemättä!

Julkaisija
Puutarha-alan
keskusjärjestö

Puutarhaliitto,
Viljatie 4 C,
00700 Helsinki,
puh. 09 584 166.