Viljelyharjoituksia Virolahdella

xx

Muotoilija Aleksi Perälä nauttii maalaiselämästä ja omatarveviljelystä. Meillä alkaa pian ihan uusi elämä. Kesällä 2009 kunnostimme vaimoni Kaisa Kuokan kanssa vanhan rintamamiestalon, jonne meillä on tarkoitus muuttaa asumaan tyttäremme Moan kanssa ainakin noin 1,5 vuodeksi keväästä 2010 alkaen. Talo sijaitsee vanhan sukutilan mailla Virolahden Ravijoella. Parisataa vuotta vanhassa päärakennuksessa asuu vaimoni isä, puutarha- ja kasviharrastaja Raine Kuokka. Perinteisessä pihapiirissä on vanha hedelmä- ja marjatarha, jossa on runsaasti omena- ja luumupuita, päärynä, vattuja, herukoita ja mansikkamaa. Tilalla on viljelty 1500-luvulta lähtien, ja perinteitä kunnioittaen perustimme viime kesänä Kaisan kanssa kasvimaan aktiivisesta viljelykäytöstä poisjääneelle, noin 50 neliön peltopalstalle. Minulla ei ole mitään aiempaa kokemusta puutarhanhoidosta saati sitten viljelystä. Maanmuokkausta ja muita käytännön taitoja meille on opettanut Kaisan isä, joka on todellinen viherpeukalo. Palstalla opettelemme perinteistä kiertoviljelyä, joka perustuu eri kasvilajien vuorotteluun. Kemiallisia lannoitteita ei käytetä eikä myöskään torjunta-aineita. Harsot suojaavat kasveja linnuilta ja tuhohyönteisiltä. Hyvien neuvojen lisäksi viljelyn aloittamista helpottivat tietysti valmis paikka ja tallissa odottava traktori!

Itse en ole kovinkaan pedantti palstanhoitaja ja rikkaruohoja kitken omasta aloitteesta vasta silloin, kun ne häiritsevät silmää. Välillä tekisi mieleni jättää kauniit rikkaruohot paikoilleen, mutta silloin appiukko patistaa minut kitkentätöihin. Alkukesästä, kun taimet olivat pieniä, olin suoraan sanoen pulassa – enhän minä tiennyt, miltä rikkaruohot näyttävät, saati että olisin erottanut ne oikeista taimista! Myöhemmin ihmettelin yhtäkin rivinpätkää, johon ei koko kesänä kasvanut mitään, että olenkohan kitkenyt pikkutaimet rikkaruohoina pois…

Suurin ihmetykseni aihe on ollut se, kuinka paljon erilaisia vihanneksia ja hedelmiä Suomessa voi oikein kasvattaa! En esimerkiksi aiemmin tiennyt, että maissi tai päärynä kasvavat näilläkin leveysasteilla. Työtä tämä kuitenkin vaatii, eikä niin kuin luulin, että laitetaan vaan siemenet maahan ja odotellaan satoa.

Ensimmäisenä kesänä kasvatimme lempiyrttiäni korianteria, erilaisia salaatteja, minttua, muutamaa eri sipulilajiketta, pinaattia, punajuurta, porkkanaa, parsakaalia, perunaa, herneitä ja kesäkurpitsaa. Oma suosikkini on varsiselleri, josta teen vihersmoothia yhdessä omenan kanssa. Nesteeksi käy vesi tai omenamehu, ja mausteeksi sopii inkivääri.

Oman puutarhan ja palstan sadon lisäksi olemme innostuneet keräämään luonnonmarjoja. Viime kesänä keräsimme viisi litraa metsämansikoita, jotka appiukon neuvosta kuivattiin marjakuivurilla. Teemme niistä suklaamakeisia samalla tavalla kuin suklaarusinoita tehdään, eli kuivattu marja sisälle ja suklaata päälle, nam!

Odotan jo kovasti ensi kesää, kun asustamme täällä ja pääsemme kokeilemaan lisää eri lajikkeiden kasvatusta sekä palstalla että kasvihuoneessa. Minulle on tullut suorastaan alkukantainen tarve päästä ”takaisin luontoon”, elämään perinteisesti ja syömään itse kasvatettua luomuruokaa.

Teksti: Piia Reinikainen, kuva: Saara Vuorjoki