|
|
Mielihyvää käsien jäljestä
 |
Kaupunginvaltuutettu Maija Anttila viihtyy siirtolapuutarhassa Helsingin Herttoniemessä
Muutimme Helsinkiin 1960-luvun alussa, ja siitä lähtien olen asunut kerrostalossa. Olin harkinnut siirtolapuutarhamökin ostamista jo pitkään, kun sattumalta huomasin lehdessä ilmoituksen tästä paikasta. Kävin katsomassa ja tein kaupat lähes välittömästi. Siitä on nyt 15 vuotta, ja olen ollut oikein tyytyväinen!
Puutarhaharrastukseni on kotoperäistä. Meillä oli kotona suuri hedelmätarha ja vihannesmaa. Siihen aikaan oli tavallista, että lapset tekivät puutarhatöitä, ja minä olin innokas äidin pikku apulainen. Sain myös luvan perustaa oman kukkapenkin, johon haalin luonnonperennoja kuten metsäkurjenpolvea, kieloja ja keltakurjenmiekkaa sekä villiruusuja. |
Herttoniemessä puutarhakauteni alkaa maalis-huhtikuussa. Silloin leikkaan omenapuut ja marjapensaat. Haketan lähes kaiken leikkuujätteen ja lisään hakkeen kompostin joukkoon. Sitten on vuorossa maanparannus - tontti on vanhaa merenpohjaa, joten maa on hyvin savista, ja siksi lisään kompostia ja hiekkaa vieläkin vuosittain. Kesäkuun alkuun mennessä on kaikki tärkeimmät kevättyöt tehty, ja juhannuksen jälkeen alkaa loma. Silloin muutan tänne asumaan ja kaupunkiasuntoon palailen takaisin vasta loppukesästä.
Alun perin tontilla oli paljon vanhoja pioneja, jaloruusuja sekä neljä jalosyreeniä, kaksi valkoista portin pielessä ja kaksi liilaa tuvan nurkalla. Pioni on lempikukkani, ja olen hankkinut niitä vuosien varrella lisää. Pidän lisäksi syysleimuista, tiikerinliljoista, kuunliljoista, kieloista, kevätesikoista, laukoista, kultapallosta, harmaamalvikista sekä ukonhatuista.
Yksivuotisista kukista suosikkini on kosmoskukka, ja sitä olen kasvattanut siemenestä kuten myös krasseja. Yksivuotisilla kukilla on helppo paikata perennapenkkejä, jos talvi tai tuhoeläimet ovat vieneet kasveja. Keväisin nautin helmililjojen, narsissien ja tulppaanien loistosta. Helmililjoja jaan mielelläni myös ystävilleni ja palstanaapureilleni.
Perinteiseen tapaan siirtolapuutarhatontillani on monenlaisia hyötykasveja: pieni mansikkamaa ja kolme pensasmustikkaa, vadelmia sekä musta-, puna-, viher- ja valkoherukkaa. Mustaherukoista teen nektaria ja sosetta, vadelmista hilloa. Osan marjoista syön tuoreena tai pakastan.
Kasvimaalta löytyy punajuuria, salaattia, tilliä, ruohosipulia sekä härkäpapua ja perunaa, joista viimeksi mainitut laitan reilusti samaan penkkiin. Lisäksi olen viljellyt jo vuosia talvivalkosipulia. Se vaatii paljon lannoittamista, ja välillä pitää vaihtaa lajiketta, muuten sato heikkenee.
Seuraavaksi suunnitelmissani on uudistaa tienvarsi. Paikka on vähän ongelmallinen, kun suuret syreenit vievät kaiken veden, mutta olen ajatellut kokeilla happomarjapensaita. Naapurilla ne näyttävät ainakin viihtyvän, ja näin tulisi tienvarresta yhtenäinen. Toinen urakka olisi vihannesmaan uusiminen. Aion rakentaa turvepaalien avulla kohopenkin, sillä vihannekset eivät oikein tahdo viihtyä tässä savimaassa.
Ideoita oman puutarhani rakentamiseen saan vieraillessani julkisissa puistoissa, muun muassa Kew Garden Englannissa on todella elämyksellinen! Tietysti katselen myös täällä Herttoniemessä naapureiden pihoja sekä luen alan lehtiä ja kirjoa. Välillä pitää oikein muistuttaa itseään, että oma puutarha on pieni eikä sinne voi laittaa kaikkea ihanaa mitä muualla näkee! |
teksti: Piia Reinikainen, kuva: Teija Tuisku
|
|
