|
|
Valoa, luomuperennoja ja niittymaisemaa
Kynnys ry:n toiminnanjohtaja Kalle Könkkölä nauttii leppoisista
kesäpäivistä luonnonmukaisella mökkipihallaan Savossa.
Hankimme tämän mökkipuutarhan vaimoni Maijan kanssa vuonna 1984. Sittemmin olen yrittänyt palauttaa mieleen poikasena isältä saamiani puutarhaoppeja, ja vähitellen kukat ovat vieneet mukanaan. Lisäpotkua harrastukseeni sain tutustuessani luomuperennoja kasvattaneeseen Leena Linkolaan. Häneltä olen saanut vuosien varrella paljon hyviä vinkkejä.
Rinnetonttimme maa on yllättävän multavaa ja paikoitellen hyvin kosteaa, ja siksi epäilenkin, että tontilla risteilee vesisuonia hyvin lähellä maan pintaa. Paikka oli alun perin vähän varjoisa, mutta olemme kaadattaneet puita, ja nyt valoa on riittämiin. Yritämme pitää puutarhan mahdollisimman helppohoitoisena, sillä useimmat työt jäävät valitettavasti avustajien harteille. Esimerkiksi nurmikko on korvattu niityllä, jonka hoidoksi riittää niitto pari kertaa kesässä.
Myös Maija nauttii puutarhastamme näkövammaisuudestaan huolimatta. Häntä varten olemme perustaneet tuoksu- ja kosketuskukkapenkkejä, joissa on valamonruusua, kissankäpälää, päivänliljoja, ruusujuurta ja kissanminttua. Muista lajeista voisin mainita kanadanvuokon, joka leviää hyvin ja kukkii pitkään tammen alla. Puutarhassa viihtyvät myös rentoakankaali, tiikerililjat, särkynytsydän, kartano- ja tillipionit, helminukkajäkkärä, päivänkakkara sekä vuorirevonpapu, joka leviää iloisesti pitkin pihamaata. |
 |
Perennoista kellokukat ovat minulle hyvin rakkaita. Erityisesti pidän herttakellosta ja jopa 1,5-metriseksi kasvavasta isoukonkellosta. Tänä keväänä kylvin amerikankelloa talvella kadonneen lamopeikonkellon tilalle. Harrastajan oikeudella nimitän kellokukiksi kaikkia sellaisia kukkia, joiden kukan muoto on kellomainen – niin siis niissäkin tapauksissa, että kyseessä ei ole Campanula-suvun edustaja.
Kasvihuoneessa kasvatan tomaattia ja kurkkua. Vihannesten luomutaimet ostan Helsingistä Hakaniemen torilta. Olen huomannut, että mehiläiset eivät löydä kasvihuoneeseen, tai jos löytävätkin, haluavat sieltä heti pois, ja siksi yritän hoitaa pölytyshommat ravistelemalla taimia. Kasvihuoneen kastelusta huolehtii helppo ja toimiva automaattikastelujärjestelmä.
Yrttitarhassamme kasvaa timjamia, rosmariinia, salviaa, kirveliä, minttua, sitruunamelissaa ja basilikaa. Syksyllä kerään ja kuivaan yrtit ja jauhan niistä oman yrttiseoksen. Lisäksi viljelemme vähän pensaspapua, maa-artisokkaa, purjoa, pillisipulia, salaattia sekä nauriita, jotka viihtyvät erittäin hyvin paikalla, jossa on aiemmin poltettu juhannuskokkoa. Papupenkki ja yrttitarha on katettu mansikkamuovilla. Näin maa pysyy sopivan kosteana eikä penkkejä tarvitse kitkeä.
Kukkien ja keittiötarhan lisäksi meillä on pari nuorta omenapuuta. Toinen teki viime syksynä ensimmäiset omenat, ja talvella myyrät söivät sen niin pahoin, että en tiedä, selviääkö se. Omenapuiden lisäksi meillä on muutama marjapensas. Niiden sato korjataan ja keitetään sekamehuksi, joka maustetaan vielä villivadelmilla.
Kaikki puutarhahullut tietävät, miten paljon iloa kukkien kasvattaminen ja katselu tuo. Mielestäni paras amatöörimenetelmä on yksinkertaisesti kokeilla, mikä kukka viihtyy missäkin. Tietysti varjoa ja aurinkoa voi tutkailla ja onko kuivaa vai kosteaa, mutta lopulta aina kasvi itse päättää, missä se haluaa kasvaa ja kukkia. |
|
|
