Uuden väriset tai kerrannaiset punahatun lajikkeet ovat lyhytikäisiä, mutta kukkivat puutarhassa sydänkesästä syksyyn.
 |
v |
Punahattu on useimmille suomalaisille tuttu aurinkoisesta perennapenkistä tai luontaistuotekaupan hyllyltä. Flunssaa ehkäisevää rohtoa valmistetaan yleensä rohtopunahatusta (Echinacea pallida). Se on pienempi ja huomaamattomampi kuin suvun koristeellisin kasvi, muhkea kaunopunahattu (E. purpurea).
Tyypillinen liilanpunakukkainen kaunopunahattu on saanut rinnalleen kilpailijoita, kun Keski-Euroopan ja Pohjois-Amerikan taimistot ovat jalostaneet lukuisia punahattuja 10 viime vuoden aikana. Uutuuksien laitakukkien värisävyt poikkeavat selvästi kaunopunahatusta, ja joidenkin kukat tuoksuvat hunajalle. Tällainen on muun muassa valkoteriÖinen ’Fragrant Angel’. |
Moni punahatturisteymä, esimerkiksi sitruunankeltainen ‘Sunrise’ ja oranssi ‘Sunset’, on keltakukkaisen Echinacea paradoxa -lajin ja kaunopunahatun jälkeläinen. Sukupuuhun voivat kuulua myös hyvin kuivuutta kestävä, 30-senttinen Echinacea tennesseensis, siro ja matala kaitapunahattu (
E. angustifolia) tai rohtopunahattu.
Kerrannaisen ‘Razzmatazz’-kaunopunahatun pallomainen kukinto koostuu kymmenistä lyhyistä tummanpunaisista laitakukista. ‘Double-Decker’ -kaunopunahatun kukinto puolestaan on kaksikerroksinen.
Huomio voi myös kiinnittyä kukinnon keskellä olevaan “kupuun”. Kauneimpiin kuuluu mielestäni ‘Coconut Lime’, jonka kellanvihreää–oranssia kupua kehystävät valkoiset laitakukat hatunlierin tavoin.
Useimmat punahatturisteymät talvehtivat huonosti jopa Keski-Euroopassa, joten ne sopivat vain harrastajille, joilla on intoa kasvattaa erikoisuuksia. Oranssikukkainen ‘Art’s Pride’ (Orange Meadowbrite) mainitaan erityisen talvenarkana lajikkeena. Lyhytikäisyys johtuu heikosta juuristosta, joka ei sopeudu sen paremmin kuiviin kuin kosteisiin oloihin.
Ilmavaa multaa ja ravinteita
Punahatut ovat pohjoisamerikkalaisia preeriakasveja, joille on tyypillistä myöhäinen kasvuunlähtö. Niinpä ne ehtivät kukkaan vasta keskikesällä. Vastapainoksi kukinta kestää poikkeuksellisen pitkään, usein lumen tuloon saakka. Kukinta on runsainta, kun kasvupaikka kylpee vaikka koko päivän auringon paisteessa ja mullassa riittää vettä ja ravinteita helteilläkin.
Kasvualustan tulee läpäistä erityisen hyvin vettä, sillä punahattujen juuristo heikkenee nopeasti märässä ja kylmässä maassa. Märkyys talvella tuhoaa taimet. Mullan tulee silti olla runsasravinteinen ja perusteellisesti kalkittu, jotta kasvi saa riittävästi ravinteita kukintaan. Hyvästäkin kasvupaikasta huolimatta punahatturisteymät jäävät lyhytikäisiksi, ja ne kannattaa suojata havuilla talveksi – etenkin jos paikalle kertyy niukasti lunta.
|
