|
|
Mielen hoitoa ja estetiikkaa
Tuottaja Liisa Akimof on intohimoinen puutarhaharrastaja, jonka erityisalaa ovat vanhat maatiaiskasvit.
Muutimme taloomme Riihimäellä lasitehtaan hyttikortteleissa 20 vuotta sitten. Vanha piha oli villiintynyt, mutta ihastuin erityisesti suuriin lehmuksiin ja upeasti kukkivaan kerrottuun juhannusruusurivistöön. Maaperä on kylmää savimaata, mutta myös erittäin ravinteikasta, mistä todistavat rehevät rönsyleinikki-, vuohenputki- ja nokkoskasvustot.
Olen raivannut puutarhaani pala palalta ja kerännyt sinne varsinkin 1900-luvun alun pihaan sopivia maatiaiskasveja, kuten varjoliljoja, keisarinliljoja, salkoruusuja, rohtosormustinkukkia ja tillipionia. Vanhoja ruusuja olen käynyt salaa kaivamassa autiotalojen pihoilta, ja lehtoakileija on levittäytynyt suorastaan rikkaruohon tavoin eri puolille kukkapenkkejä.
Hienot hybridit häviävät muutamassa vuodessa, kun kestävät maatiaiset valtaavat alaa. Mutta olen ajatellut, että mikäpä siinä se kuuluu vanhan pihan luonteeseen. Samoin tykkään sammalesta ja annan sen levitä rauhassa nurmikenttään, jota lapset eivät enää tarvitse peleihin. Suunnittelen vielä joskus rakentavani sammalen keskelle majoja, joita pitkin kärhöt ja muut köynnökset saavat kiipeillä.
Kärhöt tarjoavat joka kevät jännitysnäytelmän alkavatko ne versoa vai eivät. Erityisen upeiksi ovat köynnöksistä kasvaneet alppikärhö ja köynnöshortensia. Yksivuotisesta päivänsinestä kerään joka syksy siemeniä talteen ja annan niitä kavereillekin. Olen muutenkin kylvänyt siemenistä kaikenlaista hauskaa. Pari sitruunapuuta ja avokado ovat jo isoja, mutta eivät ole ainakaan vielä tuottaneet satoa. Kymmenen vuotta sitten kylvin tammenterhon, ja nyt siitä kasvanut tammi on jo kolme metriä korkea.
Maailman kauneinta kukkaa, sinivaleunikkoa, olen yrittänyt turhaan kasvattaa monena vuonna. Se ei tunnu viihtyvän puutarhassani. Idänunikko sen sijaan kasvaa ja menestyy. Lisään myös liljoja itusilmuista, mutta enimmäkseen koristepuutarhassa puuhailuni on nykyään ylläpitotyötä.
Kasvimaallani kokeilen joka kesä kaikenlaista uutta. Juuri nyt olen innostunut erivärisistä porkkanoista ja salaattilajikkeista. Kokeilen myös erilaisia kesäkurpitsa- lajikkeita. Parsapenkkini on jo niin vanha, että saan siitä kunnon sadon.
Myös maa-artisokka on sekä kaunis että satoisa, ja perunalajikkeita vaihtelen vuosittain. Omistan lisäksi lämmittämättömän kasvihuoneen, jossa kasvatan itse esikasvattamistani taimista tomaatteja. Tänä keväänä niitä on tulossa kuutta eri lajiketta. Joskus olen kokeillut munakoisoakin, mutta huomasin, että siitä saatava sato ei maksa vaivaa. Haaveilen vielä viinirypäleestä kasvihuoneessa. Ja jos sinne löytyisi halpa maalämpöpumpun tyyppinen lämmityssysteemi, hankkisin sen heti.
Synkän mustan varjon puutarhaharrastukseni ylle luovat lehtokotilot. Niitä on viiden viime vuoden aikana tullut aivan jumalattomasti. Elokuussa pihalla kävellessä ne vain narskuvat murskautuessaan jalkojen alle, ja ne syövät kaikki pehmeälehtiset kasvit. Voin poimia niitä sata päivässä, eivätkä ne vähene mihinkään. Joskus olen värvännyt lapset talkoisiin ja maksanut jokaisesta löydetystä kotilosta tapporahaa.
Puutarhanhoito on erittäin keskeinen osa mielenterveyttäni. Siinä yhdistyvät runollinen estetiikka ja fyysinen huhkiminen. Puutarhassani pystyn tuottamaan kauneuden kokemuksia itselleni ja ehkä muillekin. Olenkin ajatellut, että kun joskus kasvan isoksi, keskityn pitkänmatkanjuoksuun ja tomaattien kasvatukseen.
Teksti: Maija Stenman, Kuva: Heli Hirvelä |
 |
|
|
