Hämyvuokkoja ei heti valkovuokoiksi uskoisi. Lajilla on myös kerrannaismuotoja sekä vihreän ja valkoisen kirjavia lajikkeita.
 |
tx |
Valkovuokko (Anemone nemorosa) tuikkii äitienpäivän aikaan valkoisina tähtinä Etelä-Suomen valoisissa lehtimetsissä ja pellon reunoilla. Arkisen tutulla kasvilla on hienostuneita puutarhamuotoja, joista vanhimpia on kasvatettu etelämpänä Euroopassa jo vuosisatojen ajan. Punaisen ja sinisen sävyissä hohtavia valkovuokkoja kutsutaan meillä hämyvuokoiksi. Jopa ihan tavallisen valkovuokon terälehtien ulkopinta punertaa, mutta hämyvuokoilla sinipunaista väriainetta on niin runsaasti, että sitä riittää varsiin ja lehtiinkin.
Puutarhojen ja puistojen suurvallassa, Britteinsaarilla, tunnetaan yli 50 valkovuokon lajiketta. |
Silti edes britit eivät voi ostaa harvinaisimpia muotoja joka puutarhamyymälästä. Arvostettu puutarhaseura Royal Horticultural Society myöntää parhaimmille lajikkeille AGM-tunnuksen (Award of Garden Merits). Tällainen palkittu kasvi on meilläkin myytävä hämyvuokko ’Robinsoniana’, jolla on vaaleanvioletit yksinkertaiset kukat.
Liilansinikukkaisia vuokkoja keräävä löytänee helposti ainakin ulkomailta ’Allenii’-hämyvuokon. Sen teriön ulkopinta on vaaleanpunainen. ’Atrocaerulea’ on tummemman sininen kuin edellä mainittu ’Robinsoniana’. ’Rosea’-hämyvuokon vaaleanpunaisista nupuista paljastuvat valkoiset kukat, jotka punertuvat kukinnan edistyessä.
Valkoisista kerrannaismuodoista tunnetuimpiin kuuluu ’Alba Plena’, jonka kukan keskus on hieman epäsäännöllinen. Tavallista pienempikokoinen ’Flore Pleno’ edustaa myös valkoisia kerrannaislajikkeita. ’Vestal’-valkovuokon teriöstä taas on kehittynyt keskeltä nappimainen.
Valko-vihreäkukkaisten kasvien kauneuden huomaa vasta lähietäisyydeltä. Löyhästi kerrannaisella Bracteata-lajikkeella on muutamia vihreitä terälehtiä valkoisten joukossa. ’Bracteata Pleniflora’ taas on tiheän kerrannainen, ja teriötä kehystää vihreä syväliuskainen lehtikranssi. ’Viridiflora’-vuokon kukka on korvautunut täysin liuskoittuneilla vihreillä lehdillä.
Älä hoida liikaa
Unohda hoito, kun on kyse valko-, kelta- ja sinivuokoista! Nämä lehtometsien lajit kärsivät maanpinnan ruoputtamisesta ja kaivelusta. Pitkä ruskea juurakko suikertaa lähellä maanpintaa ja katkeaa helposti. Vuokot eivät kaipaa lannoitteita eivätkä kalkkia, kun maa on alusta alkaen multavaa. Ohuen kompostimultakerroksen lisäys keväisin sen sijaan piristää vuokkojen kasvua.
Lehtimetsässä kevät on valoisa, kun puiden lehdet ovat vielä nupulla. Vuokot käyttävät valon hyväkseen puhkeamalla kukkaan pian roudan sulettua. Myöhemmin kesällä kasvupaikka voi olla syvässä varjossa, mutta silloin valko- ja hämyvuokkojen lehdistö on jo lakastunut ja kasvi lepää.
Valkovuokon lajikkeet leviävät yleensä hillitymmin kuin perusmuoto. Niitä on helpointa lisätä juurakon palasista, jolloin pikkutaimista kasvaa vanhempiensa näköisiä. Sen sijaan siemenistä lisättäessä hämyvuokon jälkeläisten ulkonäkö vaihtelee.
|
