|
|
Puoli hehtaaria haastetta
Viulisti ja suurperheen äiti Raakel Lignell perusti oman puutarhansa vanhan maalaistalon pihapiiriin Sipoon Talmaan.
 |
Olen omakotitalon tyttö ja joutunut koko lapsuuteni kitkemään ja tekemään muita puutarhatöitä sekä halusta että halutta. Nuorena aikuisena asuin välillä Helsingin keskustassa, mutta kun perhe alkoi kasvaa, halusimme mieheni Nicken kanssa molemmat väljyyttä ja omaa pihaa ympärille. Ostimme runsaat 11 vuotta sitten puolivalmiin omakotitalon, joka oli rakennettu maalaistalon navetan paikalle. Puolen hehtaarin tontillamme on edelleen vanha lato. Kunnon käyttömaata meillä on ehkä neljänneshehtaari.
Muuttaessamme tontilla oli valtava perunamaa, jonka tasoitimme heti nurmikoksi. Siitä tuli lapsille hyvän kokoinen futiskenttä.
Pihalla oli valmiina valtavasti marjapensaita. Osa noin 80 pensaasta on nyt hävitetty, mutta edelleen mehumaija on kovassa käytössä aina loppukesästä, ja loput menee pakastimeen. Suurin osa pensaista on mustaherukkaa, mutta on meillä punaherukkaa, valkoherukkaa ja tyrniäkin.
Puutarhassa kasvaa myös viisi omenapuuta, joiden leikkauksesta ja ruiskutuksesta kevättyöt aina alkavat. Kolme luumupuutamme eivät ole kovin isoja, mutta ne tuottavat järjettömästi satoa, mistä lapset ja lasten kaverit ovat tyytyväisiä.
Kasvimaalla kasvatan joka kesä ainakin avomaan kurkkuja, joista teen etikkasäilykkeitä. Lisäämme todennäköisesti varhaisperunoiden viljelyalaa ensi kesänä, mutta mansikkamaan aiomme hävittää. |
Sen tuottama vaiva on ollut satoon nähden ihan liian suuri. Joka vuosi kylvän myös salaattia, yrttejä, porkkanoita, pinaattia ja muutakin vähän sen mukaan, mistä innostun.
Tomaatteja sen sijaan emme kasvata, koska vietämme heinäkuun aina mökillä ja joudumme käyttämään silloin naapureita ja isovanhempia kasteluapuna.
Kasvihuoneenkin hävitimme, koska emme pystyneet hoitamaan sitä riittävästi loman aikana. Kaikki taimet ostan valmiina. Nicke on joskus leikkinyt paprikan ja avokadon siemenillä, ja silloin pieniä taimia on ollut joka paikassa, mutta nykyään emme esikasvata mitään itse.
Lempikasvini on ehdottomasti pioni. Mitään sen ihanampaa ei ole olemassa!
Meillä on iso pionipenkki, ja sen lisäksi alppiruusut ja liljat tuntuvat viihtyvän hyvin. Haaveilen ruusutarhasta, mutta en saa ruusuja millään menestymään. Olen istuttanut ryhmäruusujen lisäksi pensaitakin, mutta aina ne jotenkin hyytyvät. Pidän myös orvokeista ja laitan niitä murattien ja muiden kylmää kestävien kukkien kanssa aina piharuukkuihin viimeistään äitienpäiväksi.
Touhuamme paljon pihalla, ja työnjako on meidän puutarhassamme aika tasa-arvoinen. Nickelle tietysti lankeavat raskaimmat työt kuten kiveykset ja kivimuurin rakentaminen. Tosin minä saatan silloinkin olla hanskat kädessä vieressä osoittelemassa, mitä minnekin pitää laittaa. Kukat ovat enemmän minun juttuni, mutta kyllä Nickekin niitä hoitaa. Hän ajaa yleensä nurmikentän ajoleikkurilla, ja minä leikkaan mielelläni rinteet työnnettävällä leikkurilla. Lasten mekastus hukkuu hyvin sen meluun.
Lapsille lankeaa sitten pienellä kiristyksellä kasvimaan kitkemisnakki.
Puutarha on hyvin meidän näköisemme, vaikka sen iso koko onkin haasteellinen. Haluaisin että olisi kaunista ja kivaa, mutta joskus tuntuu, ettei puutarha ikinä valmistu. Tyytyväisin olen siihen kesäkuussa, kun vastaleikattu nurmikko tuoksuu ja syreenit, pionit, alppiruusut ja juhannusruusut kukkivat kaikki melkein yhtä aikaa. Silloin joka puolella on paljon siniliilaa, valkoista ja roosaa. Vaikka ihmiset monesti inhoavat lupiineja, minä rakastan niitä. Niitä kasvaa tontin reunalla ojanpenkalla, ja ne tuovat upean lisän alkukesän komeaan kukintaan.
Teksti: Maija Stenman, Kuva: Heli Hirvelä
|
|
